Nuorten osallistaminen on kunnissa vielä lastenkengissä

Rannikkoseutu 2014

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta kirjoitti nuorison fiksuudesta sekä lasten ja nuorten osallisuuden edistämisen tärkeydestä (Rannikkoseutu 14.2.2014). Hienoa, että kansanedustajat ovat ehtineet tavata eri-ikäisiä oppilaita ja todeta saman, minkä alan tutkijat: lapsissa ja nuorissa on valtava määrä käyttämätöntä potentiaalia.

Lasten ja nuorten osallisuuden säädösperusta on YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa, perustus-laissa, nuorisolaissa, koulutusta koskevissa laeissa ja lastensuojelulaissa. Osallisuuden teema toistuu myös poliittisissa ohjelmissa, joissa pyritään takaamaan lapsille ja nuorille erilaisia osallistumisen keinoja. Esimerkiksi Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2012-2015 osallisuus ja arjenhallinta muodostavat yhdenvertaisuuden ohella ohjelman kolmen kärjen. Mahdollisuus olla osallisena itselle merkitsevissä yhteisöissä on ratkaisevaa lapsen tai nuoren hyvinvoinnin kannalta.

Jo edellisen hallituksen Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma velvoitti kuntia järjestämään nuorille osallistumismahdollisuuksia paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Tavoitteena oli, että vuoden 2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa olisi aktiivisessa käytössä lasten ja nuorten eri ikäkausien ja edellytysten mukaisesti toimiva 5-17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä. Monissa Varsinais-Suomen kunnissa tavoite on toteutunut huonosti. Vaikka osallisuus sekä lasten ja nuorten kuuleminen ovat esillä useimpien kuntien hyvinvointisuunnitelmissa, kuntakohtaiset erot ovat suuret ja usein osallistuminen typistyy strategisiin tavoitteen asetteluihin vailla konkreettisia toimia. Näin siitäkin huolimatta, että lainsäädäntö takaa kaikille nuorille oikeuden tulla kuulluksi ja mahdollisuudet osallisuuteen. Vain harva nuori tuntee oikeutensa ja vielä harvempi tietää, miten niitä käyttää.

Varsinkin kuntapäättäjät kokevat valitettavasti liian usein, että nuorilla ei ole asiantuntemusta vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtaja Santeri Lohi pitää suurimpana huolenaiheena sitä, että nuorisovaltuustot jäävät nuorten kahvikerhoiksi, joille ei anneta todellista vaikutusvaltaa. "Varsinkin kuntapäättäjät kokevat valitettavasti liian usein, että nuorilla ei ole asiantuntemusta vaikuttaa yhteisiin asioihin." Me aikuiset olemme myös tässä asiassa pullonkaulana. Ei riitä, että nuoria kuunnellaan, pitää myös reagoida kuulemaansa. Näennäisvalta ei ole demokratiaa. Nuoret kaipaavat tekoja sanojen tueksi, toimintaa strategian jalkauttamiseksi.

Leena Haanpää, erikoistutkija, Turun yliopisto; naantalilainen kaupunginvaltuutettu (Vihr.)