Hei me chillataan – ja ihan omasta tahdosta!

Turun Sanomat, Alio 15.8.2012

Syyslukukausi on jälleen alkamassa. Monessa perheessä tämä merkitsee paluuta aikataulutettuun arkeen ja samalla tarkkaan suunniteltuun ja ohjelmoituun vapaa-aikaan. Koulupäivän jälkeinen vapaa-aika koostuu varsinkin lapsiperheissä liikunta- ja urheiluharjoituksista, soittotunneista ja muista aikuisten lapsilleen järjestämistä toiminnoista. Harrastaminen haukkaakin lasten ja nuorten vapaa-ajasta yhä suuremman palan. Harva kuitenkaan pysähtyy tietoisesti pohtimaan omaa tai perheensä ajankäyttöä, vaikka siitä, tai erityisesti sen puutteesta lähes päivittäin puhutaankin.

Tilastokeskuksen mukaan aikapulaa kokeneiden lapsiperheiden osuus on noussut tasaisesti 1990-luvun alusta alkaen. Myös vuoden 2011 perhebarometri osoittaa, että vaikka vapaa-aikaa on koko väestön tasolla tullut lisää, kiireen kokeminen on yleistä nimenomaan lapsiperheissä. Perhebarometrin mukaan yhtenä syynä tähän on runsas kodin ulkopuolisiin tapahtumiin tai harrastuksiin osallistuminen. Jatkuva kiireen tuntu heijastuu vääjäämättä koko perheen arkeen. Kiireen kanssa voi toki oppia elämään, mutta siitä voi myös päästää irti. Olisikin tärkeää pysähtyä pohtimaan sitä, kenen ehdoilla vapaa-ajan kalenteri täyttyy ja mistä kiire syntyy. Onko organisoitu vapaa-aika välttämätöntä vai voisiko joutilaisuus joskus olla parempi vaihtoehto perheelle ja erityisesti lapsille ja nuorille?

Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus toteutti keväällä yhteistyössä Turun kaupungin kulttuuri- liikunta- ja nuorisotoimen koordinoiman hyvinvointihankkeen (EVIVA) kanssa lasten ja nuorten arkea selvittäneen kyselyn. Kyselyyn osallistui liki kaksituhatta turkulaista kolmas-, kuudes- ja yhdeksäsluokkalaista lasta ja nuorta. Tutkimuksessa selvitettiin mm. koululaisten vapaa-ajan toimintoja, harrastuksia ja hyvinvointia.

Lasten ja nuorten vapaa-aika täyttyy kyselyn mukaan ystävien tapaamisesta, tv:n katselusta, musiikin kuuntelusta, tietokoneella vietetystä ajasta ja liikunnasta. Mitä vanhemmasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän aikaa kuluu tietokoneen parissa, jolloin liikunnan määrä vastaavasti vähenee. Liikunnan määrän väheneminen nuorten arjessa on kehityssuuntana huolestuttava, sillä tutkitusti liikunnan vähäisyys tuo mukanaan mm. erilaisia terveydellisiä ongelmia. Kansallinen lasten ja nuorten liikuntasuositus on puolestatoista tunnista kahteen tuntiin liikuntaa päivässä. Tässä kohtaa vanhemmilla herännee kysymys, miten huolehtia lasten riittävästä liikunnasta organisoimatta perheen arkea kiireeksi asti?

Liikkua voi kuitenkin myös ilman aikatauluja, osana arkea. Nimenomaan arkiliikunnalla pitäisi olla tärkeä rooli lapsen päivittäisen liikunnan turvaamisessa. Koulu- ja harrastusmatkaliikunta, mitä ei välttämättä edes mielletä liikunnaksi, on tärkeä osa lapsen arkipäivän liikunnallista aktiivisuutta. Muita arjen liikuttajia ovat kotityöt, esimerkiksi imurointi tai koiran ulkoilutus. Kyselyn mukaan alakoululaiset auttavat kotona useammin kuin yläkoululaiset, mutta kotitöihin käytetty aika on kaiken kaikkiaan vähäinen muihin ajanvietetoimintoihin nähden. Lasten osallistaminen kotitöihin helpottaisi kuitenkin myös vanhempien arkea, sillä iso osa työn ulkopuolisesta ajasta kuluu vanhemmilla kodin arkiaskareissa. Sekä arkiliikuntaa että kotitöitä voitaisiin myös hyödyntää enemmän perheen yhteisen ajan löytämiseksi, sillä yhteinen aika ja erityisesti sen vähyys on viime aikoina ollut huolena myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Lapsen kanssa ajan viettäminen ei aina vaadi välttämättä tunteja, joskus jopa viisi minuuttia riittää antamaan lapselle tunteen, että hänestä välitetään.

Perheen yhteisellä ajalla on tärkeä merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Kyselyyn vastanneista nuorista noin 90 % pitää aikaa perheen kanssa omassa elämässään tärkeänä. Perheen yhteinen aika vähenee sen mukaan, mitä vanhemmasta lapsesta on kysymys. Kun kolmasluokkalaisista noin puolet ilmoitti viettävänsä aikaa perheen kanssa päivittäin, kuudesluokkalaisista vajaa kolmannes ja yhdeksäsluokkalaisista vain viidesosa tekee näin. Kuitenkin myös nuori tarvitsee yhteistä aikaa, läsnäoloa ja tukea arjen kasvavissa vaatimuksissa ja haasteissa. Lapsen kanssa ajan viettäminen ei aina vaadi välttämättä tunteja, joskus jopa viisi minuuttia riittää antamaan lapselle tunteen, että hänestä välitetään.

Puhuttaessa perheen yhteisestä ajasta, saatetaan sille luoda paljon odotuksia, jotka hyvin usein ovat liian korkealla ajatellen normaalia arkielämää. Kyselyssämme lapsilla ja nuorilla oli mahdollisuus kirjoittaa vapaasti siitä, miten he viettäisivät täydellisen vapaapäivän. Vastauksista nousi esiin erityisesti kiireetön oleilu; pitkään nukkuminen, rentoutuminen, liikunta ja hyvin syöminen. Lapset ja nuoret, jos saavat valita, viettävätkin mieluiten vapaa-aikaansa yhdessä kavereidensa ja perheensä kanssa hyvin arkisten asioiden parissa.

Toisin kuin usein oletetaan, täydellisen päivän sisältö koostuu joukosta yksinkertaisia asioita. Lapset ja nuoret haluavat tehdä asioita yhdessä lähipiiriinsä kuuluvien ihmisten kanssa. Yhtäältä vapaa-aika merkitsee tekemisen mahdollisuuksia: shoppailua, liikkumista ja pelailua, elokuvia ja juhlimista. Toisaalta kaivataan yhdessä oleilua, "chillailua" ilman sen kummempaa päämäärää. Toistuvana teemana oli myös juttelu niin kavereiden kuin perheen kanssa. Lasten ja nuorten ajatuskulussa oli löydettävissä myös romanttisia sävyjä, esimerkiksi "menisimme puiston penkille keskustelemaan" sekä luonnollisesti tyttö- ja poikaystävien kanssa oleilua.

Tämän ajan turkulaisnuorille arjen luksusta onkin läheisyyden tunne ja kodin piirissä yhdessä tekeminen. Tulokset kertovat siitä, miten tärkeää on vanhempien ja myös isovanhempien osallistuminen lastensa -kiireettömään- vapaa-aikaan. Joutilas vapaa-aika näyttäytyy lapsille ja nuorille rajallisena resurssina, joka ei johdu niinkään heistä itsestään, vaan vanhempien luomista aikatauluista. Kyselyn tulokset osoittavat kiistatta sen, että lapset ja nuoret eivät itse kaipaa "sirkushuveja", vaan mahdollisuutta olla suorittamatta. Kun vapaa-aikaa on rajoitetusti, sen käyttöä kannattaa pohtia. Samalla on hyvä pitää mielessä, ettei ole olemassa yhtä ja ainutta totuutta siitä, mikä on oikeanlaista tekemistä ja vapaa-ajan käyttöä. Jokaisessa perheessä se määrittyy eri lähtökohdista, eivätkä harrastukset ole huono vaihtoehto vapaa-ajalle. Tärkeintä perheen kiireen kokemuksen ja aikapulan vähentämisessä lieneekin se, ettei yritetä ehtiä tekemään kaikkea mahdollista ja vielä vähän enemmän. Silloin joudutaan vääjäämättä tinkimään perheen yhteisestä ajasta. Lasten vapaa-aikaa suunniteltaessa olemme oikeilla raiteilla, jos muistamme kuulla lasta oman arkensa asiantuntijoina ja kunnioitamme heitä sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin me haluaisimme heidän olevan.

Leena Haanpää (erikoistutkija)

Piia af Ursin (tutkija)

Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus