Alkoholi osa usean varsinaissuomalaisen nuoren vapaa-aikaa

Turun Sanomat, Alio 2009

Turun Sanomat uutisoi tiistaina 26.5. pääkirjoituksessaan oppilaiden juhlistavan lomakauden alkua railakkailla juomingeilla ja peräänkuulutti kotien vastuuta poliisin ja sosiaaliviranomaisten lisäksi. Mitä nuoret itse kertovat juomatavoistaan, entä kenen kanssa he keskustelevat tärkeistä asioista?

Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus selvitti marraskuussa 2008 lähes 3000 varsinaissuomalaisen 6.- ja 9.-luokkalaisen omia ajatuksia hyvinvoinnista, perheestä osallisuudesta ja vaikutusvallasta. Tutkimuksessa selvitettiin myös heidän suhdettaan päihteiden käyttöön.

Päihteiden eli tupakan tai nuuskan, alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden käyttö on kuudesluokkalaisilla vielä vähäistä. Kaikkien päihteiden käyttö lisääntyy huolestuttavasti siirryttäessä vanhempaan ikäluokkaan. Erityisesti alkoholin käyttö lisääntyy niin, että tytöistä reilu kolmasosa ja pojista vajaa puolet kertoi ylipäätään käyttävänsä alkoholia.

Yli puolet yhdeksäsluokkalaisista juo itsensä humalaan vähintään muutaman kerran vuodessa, kun taas kuudesluokkalaisista lähes kaikki ilmoittavat, että eivät juo koskaan. Niistä 9.-luokkalaisista, jotka ilmoittivat juovansa alkoholia humaltuakseen, joka viikko juovia oli viitisen prosenttia ja muutaman kerran kuukaudessa juovia noin viidesosa sekä tytöissä että pojissa. Kolmasosa yhdeksäsluokkalaisista kertoi juovansa alkoholia muutaman kerran vuodessa humaltumistarkoituksessa.

Vastaavia tuloksia on saatu mm. Eurooppalaisessa koululaistutkimuksessa, joka on selvittänyt nuorten päihteiden käyttöä vuodesta 1995 alkaen 23-35 Euroopan maassa. Kohderyhmä on tutkimusvuonna 16 vuotta täyttävät nuoret. Raportin mukaan nuorten humalajuominen oli 1990-luvun loppupuolella erittäin yleistä Suomessa, mutta on selkeästi vähentynyt 2000-luvulla. Kuitenkin vielä vuonna 2007 runsas kymmenesosa nuorista humaltui suunnilleen viikoittain. Viikoittaisessa humalajuomisessa on nähty paljon vähemmän riskejä kuin tupakoinnissa, mutta 2000-luvulla asenteet humalajuomista kohtaan ovat kiristyneet. Tämän eurooppalaisen raportin mukaan nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen ja alueelliset erot ovat tasoittuneet. Päihteiden käytön väheneminen on alkanut yleensä nuorista, jotka menestyvät hyvin koulussa, joiden vanhemmilla on korkea koulutus ja jotka asuvat ydinperheissä, mutta muut nuoret ovat seuranneet trendiä vähän myöhemmin. Myönteisestä kehityksestä huolimatta vuonna 2007 yli puolet nuorista oli ollut joskus humalassa, noin kolmannes kyselyä edeltäneen kuukauden aikana ja reilu kymmenesosa humaltui suunnilleen viikoittain.

Antavatko vanhemmat nuortensa juoda alkoholia? Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen selvityksen mukaan 6.-luokkalaisista vain harva saa luvalla juoda alkoholia. Osa heistä ei tiennyt, miten asian laita on ja onkin ilmeistä, että asiaa ei ole käsitelty näiden nuorten kotona. 9.-luokkalaisista oman näkemyksensä mukaan vajaa viidennes sai juoda alkoholia vanhemman luvalla. Yllättävän moni, noin kolmasosa yhdeksäsluokkalaistakaan ei tiennyt vanhempiensa kantaa nuoren alkoholin käyttöön. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on siis vastaajien oma, subjektiivinen arvio, johon vanhemmalta kysyttäessä voisi saada toisenlaisen vastauksen. Jos nuoret haluavat hankkia alkoholia, he myös saavat sitä monin tavoin. Suuri osa erityisesti pojista saa hankittua alkoholia kavereiden tai sisarusten avulla. Nuoret saavat alkoholia myös ottamalla sitä kotoa ja pieni osa saa ostettua sitä jopa itse. Nuorista noin kymmenen prosenttia kertoi, että heille alkoholin hankkii omat vanhemmat ja viidesosa taas sai hankittua alkoholia jonkun muun aikuisen avulla.

Puberteetissa tapahtuu voimakas aivojen otsalohkojen toiminnallinen kehitys, sillä aivot on "ohjelmoitu" tässä kehitysvaiheessa oppimaan uudessa ympäristössä selviytymiselle keskeisiä taipumuksia ja taitoja.

Nuorten päihteiden käytön aloittaminen näyttää riippuvan hyvin paljon ulkoisista tekijöistä, kuten toveripiiristä, ja sitä tukevat omat aikuistumis- ja itsenäistymispyrkimykset. Varhaisen alkoholin käytön aloittaminen on tutkimusten mukaan voimakkaimpia myöhemmin kehittyvää alkoholiriippuvuutta ennustavia tekijöitä. Mitä nuorempana päihteille altistutaan, sitä suurempi on päihderiippuvuuden riski. Päihderiippuvuus kehittyy nuorilla aikuisia helpommin. Puberteetissa tapahtuu voimakas aivojen otsalohkojen toiminnallinen kehitys, sillä aivot on "ohjelmoitu" tässä kehitysvaiheessa oppimaan uudessa ympäristössä selviytymiselle keskeisiä taipumuksia ja taitoja. Nuoret aivot voivat näin ollen tehokkaasti oppia vaikkapa päihteidenkäyttöä, jos niin annetaan tapahtua. Jo hyvin harvasta kokemuksesta syntyy läpi elämän kestävä muisti, jota on nimitetty ns. addiktiomuistiksi eli mielihyvämuistiksi. Varhaiset päihdemuistikokemukset saattavat siis säilyä läpi elämän, varsinkin jos ne muodostuvat aivojen oppimiseen suuntautuneena aikana, eli 9-25 -vuotiaana.

Avaimeksi nuorten alkoholin käytön hillitsemiseksi on esitetty mm. keskusteluja kotona. Tämä voisikin olla hyvä kanava, sillä tulosten mukaan kuudesluokkalaiset pitävät omia vanhempiaan tärkeimpinä juttukavereina. Yhdeksäsluokkaisilla pojillakin vanhemmat olivat vielä tärkeimmässä asemassa, kun taas tytöt juttelevat huolistaan eniten ystäviensä ja vasta sitten vanhempiensa kanssa. Nuoret kääntyvät myös sisarusten ja muiden sukulaisten puoleen, mutta harvoin esimerkiksi ammattihenkilöstön, esim. kuraattorin, kouluterveydenhoitajan tai opettajan puoleen. Ilahduttavaa kuitenkin on, että harva varsinaissuomalainen lapsi ja nuori pitää huolensa omana tietonaan, vaan mieluummin puhuu niistä.

Yhteinen ruokailu on perheen sisäisen vuorovaikutuksen ja keskustelun paikka.

Onnistuuko keskustelun avaaminen alkoholin käytöstä luontevasti arjen puuhien keskellä? Mitä nuoret ja heidän vanhempansa tekevät päivittäin yhdessä? Tärkeitä asioita jokapäiväiseen keskusteluun riittää vain noin viidesosalla kaikista nuorista. Kuitenkin päivittäin vanhempiensa kanssa viettää aikaa noin puolet kuudesluokkalaisista, mutta vain kolmasosa yhdeksäsluokkaisista. Näyttää siltä, että yhdessä vietetty aika kuluu television ääressä. Sen sijaan päivittäiset, yhteiset ateriahetket ovat melko harvinaisia varsinaissuomalaisissa kodeissa: Yhdeksäsluokkalaisista alle viidesosa tytöistä ja pojistakin vain kolmasosa syö aamiaisen päivittäin yhdessä vanhempiensa kanssa, kun kuudesluokkalaisista noin puolet viihtyy aamiaispöydässä päivittäin vanhempiensa kanssa. Päivällispöydässä nuoret viihtyvät vanhempiensa kanssa paremmin. WHO-koululaiskyselyssä Suomi sai viimeksi kyseenalaisen peränpitäjän paikan, kun 15-vuotiailta kysyttiin, miten säännöllisesti he ruokailevat yhdessä perheen kanssa. Suomessa vain 60 prosenttia ilmoitti ruokailevansa useampia kertoja viikossa yhdessä, kun kaikissa muissa OECD maissa osuus oli korkeampi, Italiassa 90 prosenttia. Yhteinen ruokailu on perheen sisäisen vuorovaikutuksen ja keskustelun paikka. Lapsiasiainvaltuutettu Mari-Kaisa Aulan mukaan tutkimukset osoittavat laajemminkin yhteisen ruokailemisen perheessä olevan yhteydessä parempaan koulumenestykseen sekä vähäisempään alkoholinkäyttöön ja tupakointiin. Riittäkö TV:n ääressä vietetty yhteinen aika alkoholin käytön hillitsemiseen?

Selvää on, että tutkimustietoa lasten ja nuorten elämästä tarvitaan niin päätöksenteon ja kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tueksi kuin lasten ja nuorten oman äänen esiin saamiseksi. Tämän Nuoret luupin alla -tutkimushankkeen idea on lähtöisin Ruotsista, jossa nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia on tarkasteltu Ruotsin Nuorisoasiainkeskuksen toimesta "Under Lupp" -hankkeessa. Uusi lastensuojelulaki mm. velvoittaa kuntia tekemään hyvinvointisuunnitelman, jotta lapset ja nuoret saavat perheineen sen tuen, jota he tarvitsevat. Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan palveluilla tuetaan vanhempia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lasten kasvatuksessa. Tämä Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen raportti nostaa osaltaan esille lasten ja nuorten oma äänen monilta elämänalueilta. Raportti pyrkii olemaan samalla myös kuntasektorin työkalu, jonka avulla lasten ja nuorten elinalueisiin liittyvää toimintaa voidaan kehittää. Näitä tietoja voivat sitten hyödyntää niin nuorten parissa toimivat ammattilaiset kuin heidän vanhempansakin.

Kirjoittajat:

Leena Haanpää

Hanna Lagström

Kirjoittajat toimivat Turun lapsi- ja nuorisotutkimuksessa, Haanpää tutkimuskoordinaattorina, Lagström keskuksen tutkimusjohtajana